Elämäni sinkkuna...

Tänään pääsen vihdoin purkamaan tunteeni tekstiksi! Helpottaa varmasti omaakin oloa ja saan mietittyä asioita paremmin... Mutta ennen sitä hyviä uutisia! Löysin tässä viime viikolla mulle sopivan kuuloisen koulutuksen ja kyselin siitä lisätietojakin, hakemuksen laitoin tänään vetämään. Ja en usko et mun arvosanoilla ja aiemmilla koulutuksilla tarvii ees jännittää pääsenkö sisään. Kyseessä siis riistapainotteinen luonto-ohjaajan koulutus Ruukin maaseutuoppilaitoksella. Kuullostais niin mun jutulta. Ja nyt kun mun perheen- ja kodinperustamissuunnitelmat ei enää onnistu, niin mikäs olisi sen parempi paikka nuolla haavojaan kuin amis, ja kaks vuotta opiskelijaelämää lisää! Kuullostais aika hyvältä! Lisäksi siellä on koirallisille omat asuntolapaikat! Toisaalta jännittää se, joudunko sit ainoaksi naispuoliseksi mieslauman keskelle! Tai no, haittaakse toisaalta? Avoimin mielin vaan kohti uusia seikkailuja niin hyvä tulee! Ja olisi ainakin maisemanvaihdosta kun en oo ikinä siellä käyny enkä ketää tunne, helppo aloittaa puhtaalta pöydältä kaikki. Opettaja tosin on vähän tuttu, kun toimi mun entisen koulun ja kavereiden opettajana.
Mulla on jo itse asiassa toinenkin vaihtoehto syksylle, aion kysellä oppisopimuspaikkoja Kemistä jos sitä syksyllä muuttaisi Nasun kanssa sinne. Mut syksyn suunnitelmista voisin myöhemmin tehdä ihan oman postauksen, nyt illan aiheeseen; eli mikä harmittaa ja mikä puolestaan ilostuttaa ilman kumppania ollessa.

Jos vaikka aloittaisin näistä negatiivisista asioista niin itselle jää vähiten sonnan maku suuhun kirjoituksen päätyttyä eikä ikävä pääse iskemään liian kovaksi! Eli mitä kaikkea kaipaan. Toisiin asioihin lukijat voivat varmasti samaistua mut osa taitaa olla vähemmän harvinaisia muitten parisuhteissa :D

Aloitan ajokoirana olemisesta. Kyllä luit oikein. Monta vuotta uhmasin hirveitä kinoksia, pakkasta, hurjia metsän petoja, hämärän metsän pelkoani ja vaikka mitä muuta! Ja ukko vain seisoskeli passissa. Kyllä sitä tuli niin monet kerrat manattua koko maailma pohjamutiin, kun kompastuin metsässä tai yritin epätoivoisesti ryömiä eteenpäin metrin kinoksissa jäniksen jälkien perässä. Mutta kaikesta huolimatta mä nautin siitä! En oikein usko sitä itsekkään, mut kai se niin on! Koska sitä touhuu mulla on tosi ikävä. Se oli meidän juttu. Ja sitä harrastettiin koko jäniksenmetsästyskausi aina kun vaan oli mahdollista. Aamusta iltaan asti, niin kauan kuin näki. Kyllähän sitä välillä kyseltiin, kun näytin nyrpeää naamaa, että voidaan me tehdä jotain muutakin tänään. Mut yleensä mehtäreissu vei voiton!

Ihan oikeesti, ei vituta! Pakkasta melkee - 30 ja täällä sitä mennää jänikse perässä ku toine oottaa lämpimässä autossa! :D

Välillä saatiin saalistakin!

Lisäksi kaipaan tietty kaikkea muutakin eräjormailua. Ja yhdessä kalastamista! Kesällä ku ei mittää voinu metästää nii kuljettii sit kalalla. Huippu hommaa sekin! Ja en nyt ihan oikeesti puhu sarkastisesti jos joku niin ajattelee. Rakastan yli kaiken luonnossa liikkumista, kalastusta ja metästystä. Tietenkin jatkan niiden harrastamista yksinkin, mutta ainahan se on mukavampaa kaverin kanssa... Retkeily oli kans ihanaa. Mä oisin halunnu telttailla enemmänkin! :( Jospa saisin tänä kesänä jonku kaveriks kunnon telttaretkille! Ja nuotion teko + makkaranpaisto pimeässä, nam!

Täydellistä <3

Sielu lepää <3

Tylsyyden iskiessä sit kameran kimppuun ja vähintään 100 selfietä :D

Käydäänpä sit käsiks näihin perusjuttuihin, mitä lähes jokainen eronnut varmasti kaipaa! Eli ensinnäkin se läheisyyden kaipuu. Yöllä et saa nukahtaa kenenkään kainaloon ja aamulla herätessä vieressä kuorsaakin vaan koira. (Tässä vaiheessa alkoi jo itku, hyvä mä! :`D) Kukaan ei oo rapsuttamassa sun selkää kun kutisee jostain kohtaa mihin omat kädet ei yllä! Jokapäiväiset pusut ja halaukset saa unohtaa, eikä kukaan pötkötä sohvalla sun viekussa. Saunassa pitää käydä yksin. Et saa silittää kenenkään hiuksia tai rapsuttaa päätä. Ei oo ketään kenen rinnan päälle nukahtaa, samalla kun kuuntelee toisen rauhoittavaa sydämen sykettä. Kukaan ei tapita hellästi silmiin etkä voi työntää jääkylmiä käsiäsi kenenkään paidan alle. Musertavaa...

Läheisyyden lisäksi kaipaa tietty niitä parien "omia juttuja"! Kyllä sitä muutamassa vuodessa oppi aika hyvin toisen päänmenot ja yhdessä keksittiin niitä omia sanoja ja lausuntoja joita sitte toisillemme toisteltiin joka päivä. Toisaalta tää on myös ärsyttävää ku se menee yli! 

Sit on ikävä wunderpaumin tuoksuista autoa, poppeja ja ajelua! Ja sitä tulikin harrastettua urakalla, oli nimittäin aika pitkiä välimatkoja kouluun tai meille. Välillä vitutti ku auto jätti tielle, mut hei, ei se mitään. Otin yleensä taas sen kameran kätee ja vitusti lisää selfieitä. Monesta kuvasta onkin mukava tarina muisteltavana. Tai sit vaan istuin hiljaa naama norsunvitulla apukuskin paikalla, enkä tehnyt elettäkään auttaakseni! That`s me!

Jaa. Nyt jäätiin tähän, ihan rauhassa...

...Jos sitä tappais aikaa taas kameran kanssa :D

Tättärää... ja pian matka jatkuikin (saatoin tosin näyttää taas vittuuntunutta naamaa loppumatkan :D)!

Automatkoilla pysähdyttiin usein Mantan grillille, niin hyvää roskaruokamättöö <3

Bongattiin aina kaikki metsänelukat ja jäätii ihailee niitä! :)

Mitähän mä seuraavaksi keksisin hmmm... No aina oli joku jolle sai kiukutella ja joka oikeesti kesti sen! Suurin osa miehistä ois nostanu kytkintä jo ensimmäisen kk aikana! Oon oikeesti todella rasittava prinsessa, joka pitää vuoden mykkäkoulut pienestäkin väärästä sanasta. Tiedostan sen, mutta en voi itselleni mitään! Se oon mää joka on aina oikees, ja jos joku asia ei mennytkään niinkun minä tahdon, niin seurauksena on hiekkaa vähä joka kolossa. Ja ikinähän en voinut tietenkään sanoa mikä meni väärin. Kivempi mököttää, pitää mykkäkoulua ja olla naama norsunvitulla. Tää on niin mua. Moni varmasti luulee, etten itse tiedosta tätä, mut hei kyl mä tiiän miten rasittava osaan olla :D!

Ja sitten oli kivaa kun joku osteli aina mässyjä kaupasta tai jotain muuta mukavaa. Jospa mun laihduttaminen nyt onnistuis paremmin, ku kukaan ei oo tuomassa kaupasta roppakaupalla karkkia ja sipsiä syötäväksi!
Ja ei tarvii aina olla laittautumassa. Ei tarvii häpeillä vaikka ois resuiset vaatteet, likainen tukka eikä yhtään meikkiä!
Niin ja mitäpä olis koko päivän kestävät shoppailureissut ilman sitä mököttävää, puhelinta näpyttävää miestä, joka suostuu kantamaan sun käsilaukkusi ja kaikki ostoskassit! Voi ei, nyt mun pitää selvitä kaikkien ostoskassien kaa ihan yksin! Tuleepas taas yksi kiva shoppailureissu mieleeni, pakko jakaa se teidän kanssa! Koko päivä oltiin matkuksessa ja tietenki se ukko mun takia kesti olla siellä ostosparatiisissa moonta tuntia. Ja kesti myös urheasti pitkät mietinnät kumman paidan ottaisin, ahtaat sovituskopit ja minun murhaavat katseeni, kun hän ei osannut sanoa kumpi paita olisi kivempi. Miten palkitsin hänet tästä suorituksesta? Noh, hän olisi tarjonnut mulle jätskit ennen lähtöä, mutta en osannut taas tapani mukaan valita minkä jäätelömaun tahtoisin. Joten möksähdin tästä suunnattomasti, enkä ottanut mitään jäätelöä. Ja olin tietenkin loppuillan naama norsunvitulla :D Voi miten ihana olenkaan ollut! Saankohan mä enää ikinä vakituista suhdetta jos tulevat ehdokkaat erehtyvät lukemaan blogiani. Mut hei, mä sentään myönnän miten kauhee osaan olla! Ja voihan se tietty olla, et osaan lopettaa pelleilyt jos mulle uskaltaa kunnolla laittaa luun kurkuun ;)
Ja sit on tietenkin jäänyt mainitsematta miten ihanaa se on, kun on se yksi vakituinen kumppani, joka on hyväksi todettu, eikä tarvii baareissa juosta etsimässä miesseuraa! Aamen. Tai no, voisin keksiä vielä monta muuta asiaa, mut ei jaksa enää!

Koska kello on ihan liikaa, en aloita nyt enää kirjoittamaan niitä hyviä puolia sinkkuudessa! Iha sama vaikka nyt jää vähän haikea fiilis... Moni saattaa jäädä miettimään, että miksi sitä sitten erottiin, kun näin paljoa jäin kaipaamaan. Eihän se kieltämättä paljosta ollut kiinni, enkä ole ihan täysin varma vielä oliko tämä edes oikea päätös, mutta aika näyttää. Syitä ei ole tarkoituksena sen kummemmin tänne kirjoittaa, sillä ne eivät tänne kaikkien luettavaksi kuulu. Parhaimmat ystävät tietävät :) Näihin kuviin onkin täydellistä lopettaa tämä postaus:

 

~ Tiina ~