Surkeiden sattumusten päivä.

Innostuinpa minäkin kokeilemaan oman blogin pitämistä! Ajattelin aloittaa mun blogin pidon vähä ilosemmista asioista kirjoittamalla, mut kerrotaanpa kuitenkin tän päivän tapahtumat kun uskon et monia kiinnostaa, mitä Nasulle kävi!

Elikkäs päivä oli kaunis ja isä patisti minut sisältä pihahommiin. Lähdin leikkaamaan meidän lohialtaan kulmalta pajuja pois ja Nasu sai samalla olla irti. Siellä se pellolla pyydysteli hiiriä. Ei menny kauaa, kun meidän pystykorva alkoi häkissään haukkumaan ja ilmoitti kävelijöiden tulosta.
Nasu on oppinu kans tämän erittäin rasittavan tavan kytätä pihalta autoja/ohikulkijoita sillä välin kun olin Portugalissa ja sitä nyt yritän kovasti karsia siltä pois. Nasu siis lähti pellolta juoksemaan meidän pihaa kohti ja katsomaan mille pystäri niin vimmatusti haukkui. Säikähdin heti, että naapuri menee uuden koiransa kanssa talon ohi ja karjaisin Nasulle luoksetulokäskyn. Koira pysähtyikin ja lähtikin jo tulemaan minua kohti, mutta houkutus oli liian suuri ja se lähtikin ryntäämään tielle kiellostani huolimatta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Nasu kyseenalaisti kieltoni...
Seuraavaksi kuuluikin kopsahdus ja näin auton äkkijarruttavan ja pakittavan. Tiesin heti mitä tapahtui, ja lähdin juoksemaan kauhuissani tielle. Karmiva näky odotti minua heti nyppylän takana. Eloton karvamöykky makasi tien pientareella takajalat taivasta kohti. Aluksi luulin Nasun kuolleen heti.
Se ei liikkunut yhtään, eikä sen silmät reagoineet mihinkään. Menin heti jonkin sortin shokkitilaan ja tuijotin vain koiraa ja silitin sen turkkia. Vähän ajan päästä Nasse kuitenkin osoitti elonmerkkejä ja yritti hölmistyneenä nousta ylös. Seisomaan se ei kuitenkaan päässyt, joten se tyytyi istumaan ja huojumaan.
Seuraavaksi ajattelin et ei helvetti, nyt sillä on halvaantunut takapää kun se ei päässyt seisomaan. Tässä vaiheessa isä oli jo juossut pihalle ja karjuin sille että soittaa äkkiä eläinlääkärille. Aloin tutkia tarkemmin koiran vammoja, paikkoja ei aristanut, eikä luita ollut poikki. Ainut minkä huomasin, olivat murtuneet hampaat. Autoa ajaneet naapurit ja kävelijät olivat aluksi voivottelemassa tilannetta, mutta tajusivat onneksi hetken päästä lähteä jatkamaan matkaa.
Isä ei saanut kunnaneläinlääkäriä kiinni ja minäkin siinä sitten tajusin että eihän se oikeen mitään voi tehdä Nasun hyväksi. Isä jäikin Nasun kaveriksi ja minä ryntäsin sisälle kaivamaan tietokoneelta eläinklinikoiden numeroita. Soitin ensin hysteerisenä Nivalan eläinklinikalle, eikä sieltä vastattu. Yritin sitten Ylivieskaan ja sinne sai ajan. Isä oli sillä välin kantanut Nasun sohvalle ja se näytti todella huonolta ja sen hengitys rohisi. Pelkäsin kuollakseni, että se menehtyy siihen paikkaan johonkin sisäiseen verenvuotoon tai repeämään.
Minulla oli kauhea hätä lähteä heti paikalla viemään koiraa, mutta isä sitten tokaisi, että minun pitäisi yksin lähteä viemään Nasua koska hänellä on ruisleivät uunissa ja niitä pitää jäädä vahtimaan!! Siinä vaiheessa keitti jo pikkasen yli, oliko jotkut helvetin ruisleivät tärkeämpiä!!? Hetken päästä isä tajusi, miten huono idea olisi laittaa minut ajamaan hysteerisenä Ylivieskaan keskustaan, varsinkaan kun ei ollut hajuakaan missä koko klinikka on. Joten leivät jäi uuniin ja me lähdettiin pikaisesti ajamaan kohti klinikkaa.
Istuin Nasun kanssa takapenkillä ja pelkäsin koko ajan sitä, että se kuolee tai saa jonkun kohtauksen. Matka tuntui todella pitkältä. Vihdoin saavuttiin Ylivieskaan ja meillä oli hieman ongelmia löytää klinikkaa, mutta onneksi päästiin kohtuu pian määränpäähän! Nasu kävelikin jo onneksi ihan itse sisälle klinikalle. Eläinlääkäri teki pintapuolisen tutkimuksen ja katsoi ettei jaloissa ollut mitään. Myös silmien reagointi testattiin. Keuhkot kuunneltiin ja sieltä kuului lievää rohinaa. Itse en vakuuttunut ell ammattitaidosta laisinkaan. Hän ei toisellakaan kerralla huomannut vaikka katsoi valon kanssa, että koiralta oli murtunut kaksi hammasta! Mainistin hänelle tästä ja ell tuumasi vain että oho, niinpäs onkin. Voi herra isä... Kyseessä oli siis ilmeisesti hevosiin suuntautunut ell.
Käytiin sit viel ulkona katsomassa miten kävely ja ravi sujui. Takajalkojaanhan se varoi, mutta kuulemma täysin normaalia. Röntgenkuvia ei kuulemma tarvitse ottaa ja ell pisti antibiootin ja kipulääkkeen. Niillä ja levolla pitäis keuhkoruhjeen parantua. Hampaille se ei voinut tehdä mitään, sillä Nasua ei voinut leikata shokkitilan takia. Ensi viikolle varaan ajan hampaiden poistoon, ja taatusti eri lääkärille!! Saatiin sit vielä resepti kipulääkkeelle ja antibiootille, huomenna pitää käydä apteekista hakemassa pikkuisen lääkkeet <3
Lähdettiin sitten klinikalta ulos ja Nasu ulostikin normaalisti, eikä kakassa ollut verta. Kotona se makasi sängyssä ekat kolme tuntia mut tahtoikin sitten jo ulos. Käytiin pikku pissalenkki ja haettiin kala-altaalle jääneet työkalut. Kävely oli vaivaisen näköistä, mutta koira oli silti kiinnostunut ympäristöstä ja innostui vähän hiirtäkin jahtaamaan :) Teki taas kakat ja pissat ja meikä juoksi heti paniikissa perään katsomaan, onko tarpeissa verta :D Ei ollut ja palattiin sisälle lepäilemään. Nyt ilta onkin mennyt Nasulla nukkuessa. Kipulääkkeen teho alkaa heiketä ja on tosi kipeän oloinen... Seuraavan kipulääkkeen saa antaa vasta huomenna illalla. Voi miten siihen varmaan sattuu :( Nukutaan nyt tämä yö ja varmasti seuraavakin yhdessä täällä alhaalla, niin saan seurailla koiran vointia yölläkin. Puhelimeenkin on kaiken varalta tallennettu kaikkien mahdollisien ell numerot! Mut nyt meen Nasun seuraksi nukkumaan! Öitä kaikille <3

Matkalla klinikalle

Surkea on varmasti olotila :(

Kipulääkkeet helpottivat oloa ja Nasu tahtoi jo päästä pihalla käymään

Illasta surkea olo taas palasi...

Sinne meni kulmahammas. Ei ihme jos koiraan koskee. Hampaitten jämät saa poistaa vasta ensi viikolla...